Asia koski tekijänoikeutta huonekaluihin.
Oppilaitokset A ja B olivat pyytäneet tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa kuuden erillisen kaluston, leposohvan sekä keinutuolin tekijänoikeudellisesta suojasta. Lausuntopyynnön kohteena olevat tuotteet olivat NN:n suunnittelemia. A ja B olivat suunnitelleet aloittavansa huonekalujen valmistamisen uudestaan myyntiä varten. NN:n nimi oli tarkoitus mainita.
1941 edesmenneen NN:n ainoa perillinen MM oli antanut tuotteiden hyödyntämiseen luvan sillä edellytyksellä, että NN:n nimi mainitaan. Suostumus ei kattanut huonekalujen teollista valmistamista.
TN arvioi teoskynnysten ylittymisen lausuntopyynnön kohteena olevien kalustojen ja huonekalujen osalta. TN totesi, että kaikki kalustoryhmät muodostivat tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisesti suojatun teoksen, mutta kalustojen huonekalut yksinään eivät ylittäneet teostasoa. Leposohva ja keinutuoli eivät myöskään yltäneet teostasoon eivätkä siten saaneet tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisesti suojaa.
Siten TN katsoi, että yksittäisten huonekalujen valmistaminen ja saattaminen yleisön saataviin ei vaatinut lupaa, mutta kokonaisten huonekaluryhmien valmistamiseen ja myyntiin tarvittiin oikeudenhaltijan lupa.
(MH)