-verkkolehtiH oli pyytänyt tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa säveltämänsä ja sanoittamansa sävellysteoksen tekijänoikeussuojasta. Hakijan mukaan häneltä ei oltu saatu lupaa teoksen sovitukseen eikä sovituksen tallentamiseen tai yleisön saataville saattamiseen missään muodossa. Hakijan mukaan hänen taloudellisia sekä moraalisia oikeuksiaan oli loukattu.
Hakija kysyi ensiksi, oliko laulua muunneltu tavalla, joka olisi edellyttänyt häneltä sovituslupaa, toiseksi, oliko moraalisia oikeuksia loukattu, kolmanneksi, oliko S korvausvastuussa tekijälle välittämällä muunnelmaa TV- ja radiokanavilla, neljänneksi, oliko B korvausvastuussa tekijälle, kun se oli valmistanut tai kopioinut muunnelman jollekin tallentavalle alustalle, sekä viidenneksi, jos moraalisia oikeuksia oli loukattu, olivatko vastapuolet itsenäisessä korvausvastuussa.
S Oy / N antoi vastineen, jonka mukaan teoksen käytöstä ”Vain elämää” -ohjelmassa oli tehty asiaan kuuluvat ilmoitukset oikeudenhaltijoita edustaville tekijänoikeusjärjestöille, ja oikeudenhaltijat saivat korvauksensa tätä kautta. B Oy:n vastineen (tuotantoyhtiö) mukaan hakijalle oli annettu mahdollisuus kommentoida teoksen versiota ja koska hakija ei ollut ilmoittanut tyytymättömyyttä suoraan tuotantoyhtiölle, hän oli vähintään antanut hiljaisen suostumuksensa. Kyseessä oli B Oy:n ja S Oy / N:n mukaan sopimusasia, joka ei kuulunut tekijänoikeusneuvoston toimivallan piiriin.
Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tai saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.
Tekijänoikeusneuvoston mukaan sävellysteoksen sovitusta voidaan tekijänoikeudellisessa mielessä pitää tekijänoikeuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuna sävellysteoksen muunnelmana, jonka yleisön saataviin saattamiseen ja kappaleen valmistamiseen tarvitaan sävellysteoksen tekijän tai tekijänoikeuden haltijan lupa.
Ensimmäisen kysymyksen osalta tekijänoikeusneuvosto lausui, ettei se ota kantaa sopimusten tulkintaan liittyviin tai näytön arviointia koskeviin kysymyksiin. Se voi toimivaltansa puitteissa ottaa tapauksessa kantaa vain siihen, oliko kyseessä teoksen muunnelma vai ei.
Luvan teoksen käyttöön voi saada tekijänoikeuden haltijalta tai sopimuslisenssijärjestelmän mukaisesti alan tekijöitä edustavalta järjestöltä. Tekijänoikeuslain 26 §:ssä on yleissäännös sopimuslisenssijärjestelmästä, jonka mukaan käyttöluvan saanut voi luvan mukaisin ehdoin käyttää kaikkia tämän alan tekijöiden teoksia. Tekijänoikeusneuvoston mukaan sopimuslisenssin nojalla teoksen voi lähettää tv-ohjelmassa ilman tekijän nimenomaista suostumusta. Kumpikaan osapuoli ei väittänyt, että sopimuslisenssin mukaiseen käyttölupaan olisi sisältänyt oikeus valmistaa muunnellusta teoksesta kappaleita ja saattaa sitä yleisön saataviin tv-lähetystä varten. Tekijänoikeusneuvoston mukaan eri näkemys asianosaisten kesken vallitsi siitä, oliko teosta muunneltu siten, että sen esittäminen tv-ohjelmassa olisi vaatinut tekijän suostumuksen. Mikäli teosten luonnetta muutetaan esimerkiksi rakennetta, harmoniaa, tyylilajia tai vastaavia seikkoja muuttamalla, on kyseessä sovitus, jota voidaan pitää tekijäoikeudellisesti teoksen muunnelmana.
Tekijänoikeusneuvoston arvion mukaan pelkkä keston lyhentäminen ja lyhyen soitinintron pois jättö eivät tehneet tapauksessa sävellysteoksesta muunnelmaa. Alun perin yksitoista säkeistöä sisältävä sanoitus oli lyhentynyt kuuteen ensimmäiseen säkeistöön, joiden jälkeen seurasi uusi, viimeinen säkeistö. Tällainen laulutekstin muokkaaminen muutti tekijänoikeusneuvoston mukaan sanoituksen merkitystä ja painotuksia siten, että kyseessä oli teoksen muunnelma.
Tekijänoikeusneuvoston mukaan se, oliko asianosaisten kesken syntynyt sopimusta vai ei ja mikä oli sen tarkempi sisältö, oli näyttö- ja mahdollisen sopimuksen tulkintakysymys, johon se ei ota kantaa. Tekijänoikeusneuvosto ei sen vuoksi antanut tästä kysymyksestä lausuntoa.
Toisen kysymyksen osalta tekijänoikeusneuvosto lausui, ettei tapauksessa oltu tuotu esiin sellaisia perusteita, joiden mukaan moraalisia oikeuksia olisi loukattu. Pelkkä muunnelman tekeminen sinänsä ei loukkaa alkuperäisen tekijän moraalisia oikeuksia.
Kolmannen, neljännen ja viidennen kysymyksen osalta tekijänoikeusneuvosto lausui, ettei se ota kantaa mahdollisen hyvityksen tai korvauksen suuruuteen, koska se edellyttäisi näytön arviointia.
(AH)