-verkkolehtiAsiassa oli kysymys siitä, olivatko valaisimet tekijänoikeuslain 1§:ssä tarkoitettuja teoksia.
S Oy pyysi tekijänoikeusneuvoston lausuntoa siitä, nauttivatko arkkitehti K:n suunnittelemat ja hakijan valmistamat A-, K-, O-, P-, Po- ja T- valaisimet tekijänoikeuslain mukaista suojaa teoksina.
Ollakseen TekijäL 1§:n nojalla suojattu teos taideteollisuuden tuotteen on oltava tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Tekijänoikeusneuvoston mukaan oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa taideteollisuuden tuotteen teoskynnys on asetettu varsin korkealle, joka johtuu muun muassa siitä, että taideteollisuuden tuotteen muotoilussa lopputulokseen vaikuttavat paitsi tekijän luova panos myös tuotteen käyttötarkoituksesta johtuvat seikat. Tekijänoikeusneuvosto totesi, mikäli tuotteen käyttötarkoitus kuitenkin hallitsevassa määrin sanelee lopputuloksen pikemminkin kuin tekijän luova panos, kyse on tuotteesta, joka ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä riittävän itsenäinen ja omaperäinen teos.
Tekijänoikeusneuvosto huomautti ensiksi, että jo aiemmassa tekijänoikeusneuvoston lausunnossa oli todettu silloisen S – nimisen valaisimen eli nykyisen Po-valaisimen saavan tekijänoikeussuojaa, joten tekijänoikeusneuvosto ei antanut samasta valaisimesta uudella nimellä lausuntoa uudelleen.
Tekijänoikeusneuvosto arvioi, että A-valaisimen varjostinosan riippuvan spiraalin materiaalina oli käytetty koivua luovasti. K-valaisimen muoto taas syntyi valaisimen puusäleiden erityisestä järjestämistavasta. Puun olemuksen esiin tuova T-valaisin koostuu minimalistisesti vain kahdesta palasta taivutettua vaneria. Tekijänoikeusneuvoston mukaan A-, K- ja T-valaisimissa oli hyödynnetty puuta itsenäisten ja omaperäisten muotojen luomisessa ja niiden harkitut muodot ja materiaalit eivät olleet pelkästään seurausta käyttötarkoituksesta, vaan kustakin ilmeni tekijänsä luova panos. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että A-, K-, ja T- valaisimet olivat siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne olivat tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja teoksia.
O- ja P-valaisinten metallirungot olivat tekijänoikeusneuvoston mukaan tavanomaisia, ja käytettyjen valolähteiden koko sekä muodot vaikuttivat hallitsevan ensisijaisina varjostinosia. Muotokieli oli tekijänoikeusneuvoston mukaan merkittävässä määrin seurausta käyttötarkoituksesta, eivätkä valaisimet visuaaliselta ilmenemismuodoltaan kuvastaneet tekijän luovaa panosta niin, että ne saisivat teossuojaa. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että O- ja P-valaisimet eivät olleet tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja teoksia.
(AH)