-verkkolehti1/1990
Työnantaja (A) oli ottanut itselleen kaikki oikeudet keksintöön. A asetettiin konkurssiin. Vaikka B on jatkanut A:n toimintaa, se ei ollut työnantajana korvausvelvollinen, sillä konkurssia ei voitu rinnastaa liikkeen luovutukseen. A:n ratkaisu keksinnön käyttöönottamisesta oli perustunut eri valmistustapojen väliseen kustannusten vertailuun ja siten odotettavissa olevaan kustannusten säästöön. Lautakunta määritti keksinnön arvon keksinnöstä saatavan hyödyn perusteella
2/1990
Patentti- ja rekisterihallituksen välipäätöksen mukaan hakijan hakemus ei sisältänyt patentoitavaa keksintöä. Lautakunta piti ilmeisenä, ettei kysymyksessä ollut työsuhdekeksintölaissa tarkoitettu Suomessa patentilla suojattavissa oleva keksintö, eikä antanut lausuntoa.
3/1990
Lautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan työnantaja ei ollut testannut keksintöjä eikä niiden toimivuudesta ollut siten saatu kokemuksia. Yhtiön ilmoituksen mukaan keksintöjä ei ollut toistaiseksi hyödynnetty eikä niiden hyödyntäminen ollut lähitulevaisuuden asia. Edellä olevan vuoksi lautakunta ei ollut voinut muodostaa käsitystä keksintöjen arvosta. Lautakunta katsoi, että yhtiön maksamia korvauksia oli tässä vaiheessa pidettävä riittävinä.
4/1990
Asiassa oli kysymys siitä, kuuluiko keksinnön hyväksikäyttö työnantajan toiminta-alaan. Lautakunta katsoi, että toiminta-alaa koskevan edellytyksen tarkoituksena oli antaa työnantajalle oikeus keksintöön aina silloin, kun keksinnön käyttämisestä tai salassapitämisestä voi olla hyötyä työnantajan toiminnassa. Yksittäistapauksissa keksinnön tosiasialliset käyttömahdollisuudet työnantajan toiminnan puitteissa ratkaisivat toiminta-alaa koskevan edellytyksen täyttymisen.
Työnantaja oli suunnitellut useita voimalaitosprojekteja. Koska keksintö kuului voimalaitostekniikan alueeseen, olisi työnantajan ollut mahdollista hyödyntää keksintöä voimalaitosprojekteissaan, voimalaitossuunnittelussa ja energianhallintajärjestelmien kehittämistyössä. Menetelmä, jota oli mahdollista käyttää konsultti- ja suunnitteluyrityksen suunnittelu- ja tutkimustehtävissä, kuului työnantajan toiminta-alaan.
Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että keksinnön arvo oli työnantajan lisenssin myynnistä saama hinta vähennettynä patentointikustannuksilla.
Huomautus: Ratkaisun päivämäärä ei tiedossa
(IK)