-verkkolehti1/1994
Kysymys on ollut olennaisesti muuttuneista olosuhteista. Korvaus oli maksettu sopimuksen mukaan kertakorvauksena. Lautakunta katsoi, ettei myynti- ja valmistusmäärissä tapahtuneita muutoksia ollut yksinomaan pidettävä olennaisesti muuttuneena olosuhteena. Työntekijä oli vedonnut lisäksi siihen, että keksintö mahdollisti tuotteen valmistuksessa ohuemman ja samalla halvemman materiaalin käytön ja sopimuksen tekemisen jälkeen työnantaja oli saanut käyttöönsä tällaista materiaalia. Lautakunta totesi, että tällaisen materiaalin käyttömahdollisuus oli ollut asianosaisten tiedossa sopimusta tehtäessä. Lautakunta katsoi, etteivät olosuhteet olleet olennaisesti muuttuneet.
2/1994
Työnantaja A oli väittänyt, että eräässä ulkomaisessa patenttijulkaisussa ennen työntekijöiden B ja C tekemää keksintöä koskevan patenttihakemuksen jättämistä esitetty menetelmä perustui samaan seikkaan kuin B:n ja C:n tekemä keksintö. Lautakunta katsoi, että B ja C olivat oikeutettuja korvaukseen, koska keksinnölle oli myönnetty patentti Suomessa. Kysymys myös kohtuullisen korvauksen määrästä. Lautakunta katsoi, että A:n sittemmin käyttöönottamat laite ja menetelmä olivat osin myös B:n ja C:n keksinnön hyödyntämistä. B ja C olivat siten oikeutettuja korvaukseen, jonka suuruus määritettiin sen perusteella, mikä oli B:n ja C:n tekemän keksinnön osuus työnantajan käyttämistä laitteista. Kanssakeksijöiden osuus katsottiin pääluvun mukaiseksi, kun muutakaan jakoperustetta ei ollut esitetty.
3/1994
Työnantaja ja työntekijä olivat yksimielisiä, että osapuolten välisessä sopimussuhteessa tulivat sovellettaviksi työnantajan työsuhdekeksintöjä koskevat ohjesäännöt. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantajalla oikeus keksintöön ohjesääntöjen määräysten perusteella. Koska kyse ei ollut työsuhdekeksintölain soveltamista koskevasta asiasta, vaan kyseisen ohjesäännön tulkinnasta, lautakunta ei antanut lausuntoa.
4/1994
Kysymys kohtuullisen korvauksen määrästä. Työnantaja oli luovuttanut oikeuden keksintöön kolmannelle. Lautakunta määritti korvauksen työnantajan saaman sopimusedun perusteella. Lautakunta katsoi, että sopimusedun suuruuteen olivat vaikuttaneet myös muut tekijät kuten työnantajan saavuttama markkina-asema ja tästä sopimuskumppanille koituva etu. Lisäksi keksintö ei ollut sopimushetkellä valmis, vaan työnantajan tuli sopimuksen mukaan osallistua keksinnön kehittämiseen vielä sopimuksen solmimisen jälkeen. Lautakunta katsoi, että keksinnön arvon suuruus oli ainoastaan osa työnantajan saamasta sopimusedusta.
Huomautus: Ratkaisun päivämäärä ei tiedossa
(IK)