-verkkolehti1/1995
Kysymys kohtuullisen korvauksen määrästä Työnantaja A oli luovuttanut keksinnön läheisyhtiö B:lle. Lautakunta määritti keksinnön arvon arvioimalla, koska sopimukseen kuului myös muuta teknologiaa eikä muiden kauppaan sisältyvien tekijöiden osuutta voitu luotettavasti arvioida. Lautakunta katsoi myös, ettei A:n saamaa rojaltia ei tällaisissa olosuhteissa sellaisenaan voitu pitää keksinnön objektiivisena arvona.
2/1995
Kysymys siitä, oliko työntekijä antanut työnantajalle keksinnön sisällöstä sellaisen tiedon, että työnantaja sen perusteella voi ymmärtää keksinnön. Lautakunta katsoi, että työntekijän työnantajalle toimittamasta asiakirjasta ei ilmennyt ratkaisun keksinnöllisyyden kannalta olennaisia seikkoja. Tämän vuoksi työsuhdekeksintölain 5 §:n mukainen määräaika ei alkanut siitä päivästä, jolloin työnantaja sai tiedon asiakirjasta. Kysymys myös kohtuullisen korvauksen määrästä. Keksintö koski laitetta, jonka valmistaminen ja myynti kuuluivat työnantajan toiminta-alaan. Lautakunta katsoi, että keksinnön arvo oli määritettävä lisenssianalogian perusteella.
3/1995
Kysymys kohtuullisen korvauksen määrästä. Lautakunta katsoi, että kun oikeus keksintöön oli siirtynyt työnantajalle (A), tällä ei ollut keksinnön käyttötapaa tai käytön laajuutta koskevia velvoitteita. Tämän vuoksi A:n saaman hyödyn määrän oli pääsääntöisesti katsottava vastaavan keksinnön arvoa. Työntekijä (B) sai palkankorotuksen sen jälkeen, kun hän oli tehnyt kyseessä olevan keksinnön. Lautakunta katsoi, että B:n saamaa palkankorotusta ei voitu pitää osana rojaltikorvausta, koska A ja B olivat nimenomaisesti sopineet, että rojaltikorvauksesta sovitaan erikseen myöhemmin.
4/1995
Kysymys kohtuullisen korvauksen määrästä Työnantaja (A) käytti keksintöä omassa tuotantotoiminnassaan ja oli lisäksi luovuttanut käyttöoikeuden lisenssisopimuksella eräälle läheisyhtiölle (B). Lautakunta katsoi, ettei A:ta ja B:tä voinut samastaa ja työsuhdekeksintölain mukaiset oikeudet ja korvausvelvollisuus kuuluivat ainoastaan A:lle. B:llä ei ollut velvollisuutta maksaa korvausta eikä sen saamalla hyödyllä ollut vaikutusta korvauksen määrään. Lautakunta katsoi, että työnantajan saaman hyödyn määrää oli pääsääntöisesti pidettävä keksinnön arvona. Korvauksen määrää saattoi kuitenkin erityisissä tapauksissa ylittää työnantajan saaman hyödyn määrän. Tällaisena erityisenä syynä voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että työnantaja luovuttaisi keksinnön korvauksetta tai korvaus ei ilmeisesti vastaisi keksinnön arvoa, jos olosuhteista muutoin voitaisiin päätellä, että vastikkeen määrän ei ole ollut tarkoituskaan vastata keksinnön arvoa.
Asianosaiset olivat esittäneet useita vertailulaskelmia menetelmän tuottamasta kustannussäästöstä. Lautakunta määritti keksinnön arvon lisenssianalogian perusteella, koska keskimääräistä kustannussäästöä muihin työnantajan käytössä oleviin tuotantomenetelmiin verrattuna ei voitu luotettavasti määrittää.
Työntekijä oli siirtynyt myöhemmin B:n palvelukseen ja oli tehnyt viisi keksintöä, jotka merkitsivät parannusta työntekijän aikaisemmin tekemään keksintöön.
Lautakunta katsoi, että tuotantonopeuksien kasvu oli johtunut pääasiassa muusta kehitystyöstä kuin työntekijän tekemistä lisäkeksinnöistä. Näistä yhden keksinnön arvoa oli tosin pidettävä merkittävämpänä kuin neljän muun keksinnön. Tältäkin osin optimaaliseen hyödyntämiseen oli päästy vasta lukuisten koeajojen ja niiden perusteella tehtyjen vertailulaskelmien ansiosta. Lautakunta ei voinut muodostaa täsmällistä käsitystä siitä, mikä on ollut kyseisen keksinnön vaikutus tuotantonopeuksien kasvamiseen. Lautakunta katsoi kuitenkin, että se oli johtunut pääasiallisesti muusta kehitys- ja suunnittelutyöstä. Lautakunta katsoi, että B:n maksamia työsuhdekeksintöohjesäännön mukaisia korvauksia oli pidettävä kohtuullisina.
5/1995
Kysymys siitä, olivatko työnantaja ja työntekijä sopineet korvauksen määrästä. Lautakunta katsoi, että työnantajan ja työntekijän välille oli syntynyt sopimus kertakorvauksesta. Keksinnön mukaisia tuotteita oli sinänsä valmistettu lisenssisopimuksen perusteella kauemmin kuin asianosaisten tekemässä sopimuksessa oli arvioitu. Lautakunta katsoi, että olosuhteet eivät olleet olennaisesti muuttuneet.
Huomautus: Ratkaisun päivämäärä ei tiedossa
(IK)