-verkkolehtiA oli tehnyt B Oy:n palveluksessa ollessaan keksinnön. Keksintö oli syntynyt tuotekehitysprojektissa, jonka C Oy oli tilannut B Oy:ltä. Oikeudet keksintöön olivat tulleet c Oy:lle, joka oli myöhemmin patentoinut keksinnön.
A pyysi työsuhdekeksintölautakunnan lausuntoa muun muassa keksijälle tulevasta kohtuullisesta korvauksesta. B Oy katsoi, ettei se ollut velvollinen maksamaan korvausta A:lle. B Oy:llä itsellään ei ollut mitään oikeuksia keksintöön, vaan yhtiö oli ainoastaan valmistanut keksintöä koskevaa tuotetta C Oy:lle. Valmistusprosessiin liittyvien ongelmien vuoksi tuotteen valmistaminen ja myynti C Oy:lle oli B Oy:n mukaan ollut B Oy:n kannalta tappiollista, eikä B Oy ollut saanut keksinnöstä mitään etua, joten keksintö oli korvauksen osalta arvoton.
Työsuhdekeksintölautakunnan tiedusteltua myös C Oy:ltä keksinnön arvoon vaikuttavista seikoista C Oy osittain B Oy:n esittämiin perusteisiin viitaten ilmoitti, ettei keksinnöstä ollut aiheutunut sillekään hyötyä vaan ainoastaan haittaa.
Työsuhdekeksintölautakunta totesi, että työnantaja oli riidattomasti ottanut kaikki oikeudet keksintöön ja että A:lla oli työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan korvausta määrättäessä oli otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle. Työsuhdekeksintölain esitöistä (KM 1965:B 16 s. 39) ilmeni, että sanotussa lainkohdassa tarkoitettiin keksinnön objektiivista arvoa eikä sitä arvoa, mikä keksinnöllä oli työnantajan liikkeessä. Näin ollen väitteelle, jonka mukaan B Oy ei oikeutensa keksintöön C Oy:lle luovutettuaan itse ollut saanut keksinnöstä mitään etua, ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä keksinnön objektiivisen arvon kannalta. Edelleen yksin B Oy:n ja C Oy:n väitteitä valmistustoiminnan tappiollisuudesta ei voitu pitää riittävänä osoituksena siitä, että keksintö olisi kokonaan vailla arvoa.
Asiaa koskevan riittävän selvityksen puuttuessa työsuhdekeksintölautakunta katsoi, ettei keksinnön arvoa voitu määrittää taloudellisen hyödyn perusteella tai lisenssisopimuksiin vertaamalla, vaan keksinnön arvo jouduttiin määrittämään arvon perusteella. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota muun muassa kehitystyöprojektin hintaan, projektin luonteeseen muuten, B Oy:n ja C Oy:n kertomasta ilmenneisiin tuotteen valmistuksessa esiintyneisiin ongelmiin sekä keksinnöstä esitettyyn tekniseen selvitykseen.
Näillä sekä lausunnosta ilmenevillä työsuhdeyhteyttä koskevilla perusteilla työsuhdekeksintölautakunta katsoi B Oy:n velvolliseksi suorittamaan A:lle lausunnosta ilmenevän suuruisen korvauksen.
Huomautus: Ratkaisun päivämäärä ei tiedossa
(IK)