-verkkolehtiA pyysi työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa kohtuullisen korvauksen määrästä. A oli tehnyt yhdessä B:n kanssa X:n palveluksessa valmistusmenetelmää koskevan keksinnön. B oli allekirjoittanut X:n kanssa työsuhdekeksintösopimuksen marraskuussa 1993. X on 1998 ilmoittanut ottavansa kaikki oikeudet keksintöön ja suorittanut keksinnöstä ilmoituspalkkion. Vuonna 2003 keksinnölle on myönnetty eurooppapatentti, jonka haltijaksi on merkitty X.
A katsoi, että keksintöä on käytetty tuotteiden C ja D valmistuksessa. X katsoi, että keksinnölle haettu patentti käsittää vain D:n valmistusmenetelmän.
Lautakunnan mukaan kysymys oli kahdesta eri keksinnöstä, joilla on valmistettu C- ja D- nimisiä tuotteita. TK-LTK totesi, että tuotteen C valmistusmenetelmää koskevaa korvauskannetta ei ole pantu vireille laissa asetetussa 10 vuoden määräajassa, joten lautakunta ei sen vuoksi antanut lausuntoa C:n valmistusmenetelmää koskevan keksinnön korvauksesta. Työsuhdekeksintölain 9 §:n mukaan kohtuullisesta korvauksesta voitaisiin määrätä, mikäli asiasta olisi olemassa tuomio tai sopimus.
TK-LTK katsoi, että kohtuullinen korvaus on määriteltävä siten, että se muodostuu osaksi kerta- ja osaksi rojaltikorvauksesta. Tapauksessa ei voitu yksilöidä sellaista myyntihintaa, jonka perusteella rojaltikorvaus voitaisiin määrittää. Siksi kohtuullinen korvaus oli suoritettava kertakorvauksena.
Ottaen huomioon X:n aiemmin suorittaman korvauksen, TK-LTK ei suosittanut lisäkorvauksen suorittamista.
Huomautus: ratkaisun päivämäärä ei ole tiedossa.
(MH)